Tiedät varmaan tunteen: kävelet kaupungilla tai ostoskeskuksessa ja purkka suussasi on jo ajat sitten sulanut epämääräiseksi, mauttomaksi liejuksi. Et kuitenkaan voi heittää sitä roskikseen, koska roskiksessa on luukku tai läppä, jota pitäisi työntää kädellä syrjään, jotta purkka päätyisi säiliöön.

Läppä sinänsä ei estä roskiksen käyttöä, vaan se, että se on useimmiten käsittämättömän smägmäkerroksen peitossa. Smägmällä tarkoitan tässä sulaneen jäätelön, ketsupin, tupakan tuhkan ynnä muiden aineiden muodostamaa, harmaanruskeaa massaa. Syynä läppien likaisuuteen lienee ihmisten haluttomuus koskea kädellään julkisella paikalla olevaan roskikseen. Läpän koskeminen vältetään työntämällä se syrjään roskalla itsellään ja tipauttamalla roska sitten säiliöön (käsi pitää tietysti vetää pois nopeasti, ettei läppä lävähdä koskettamaan kättä).

Kierre on valmis: läppä työnnetään auki roskalla –> läppä on aina vain likaisempi. Tarvitaan aina suurempia ja suurempia roskia, jotta läpän avaamista voisi edes harkita. Me tavalliset purkan jauhajat voimme vain niellä kyyneleitämme – ja kenties purkan siinä samalla – haaveillessamme läpättömän roskiksen löytymisestä.