Viime syksynä konkurssin tehnyt kosmetiikkaliike Eve yrittää uutta tulemista. Pontta hetaan uudesta omistajapohjasta ja liikepaikasta, joka vaihtui Vantaalta Espooseen.

Mainontaan tehdyistä panostuksista huolimatta, monet muistelevat Eveä vielä karvain mielin: kesällä saadut ja lahjoitetut, lunastamattomat lahjakortit kun menettivät konkurssin vuoksi arvonsa ja rahat jäivät yrityksen kassaan.

Paikan päällä tilannetta tarkkailleesta toiminta tuntui epäreilulta, sillä viimeisinä päivinä ennen liikkeen sulkemista kauppa näytti käyvän kuin siimaa: asiakkaita oli joinoiksi asti ja kassakoneet kilisivät. Vain lahjakortit eivät kelvanneet.

Konkurssitilanteessa kyseinen menettely on silti laillista. Nimetty konkurssipesän hoitaja neuvoo velkojia ilmoittamaan saatavansa kirjallisesti pesänhoitajalle, mutta toteaa samalla, että yrityksen velkaisuuden vuoksi alle 500 euron suuruisia saatavia ei jaeta. Asiasta tiedotti Kuluttajavirasto 23.11.2007.

Maallikon näkökulmasta tilanne vaikuttaa siltä, että konkurssipesän omaisuus jaetaan erilaisten institutionaalisten velkojien, kuten tavarantoimittajien ja rahoittajien kesken. Siis tahojen, joille liiketoiminnan riskit ovat luonnollinen osa toimintaa! Kuluttaja-asiakas ei sen sijaan välttämättä ymmärrä ”lainaavansa” rahaa yritykselle ostaessaan lahjakortin. Kun rahat sitten yllättäen jäävätkin konkurssipesään, monikaan kuluttaja ei voi yritysasiakkaitten tapaan ryhtyä velkomaan saataviaan, koska tässä tapauksessa korvausvaatimuksia voi esittää vain yli 500 euron saatavista.

Tilanne on ongelmallinen sekä huhtikuussa avattavan Even, että lahjakorttiasiakkaitten kannalta. Uudella, tavaramerkkiä hallinnoivalla yrityksellä ei ole korvausvelvollisuutta, eikä asiakkailla mahdollisuutta velkoa konkurssipesää. Voiko uusi yritys siis pestä kokonaan kätensä toisen yrityksen samalla brandinimellä tekemistä toimista? Ratsastaa luodulla maineella ja unohtaa asiakkaille aiheutuneet pettymykset? Lainopillisesti vastaus on kyllä, brandin kannalta taas ei. Liiketoiminnan johtamista käsittelevässä kirjallisuudessa todetaan usein, että brandi on omistajalleen sekä etu, että velvoite (”an asset and a liability”). Tällä tarkoitetaan muun muassa sitä, että brandin omistaja ei voi vain nauttia sen mukanaan tuomista eduista, kuten tunnettuudesta, vaan sen säilyttämiseen ja kehittämiseen liittyy myös velvollisuuksia asiakkaita kohtaan. Velvollisuuksista laistaminen vahingoittaa brandia ja sitä kautta myös liiketoimintaa.

Jollain tasolla asia on uudessa Evessä ymmärretty, vaikka vanhasta Evestä ostetut lahjakortit eivät toimitusjohtaja Sanna Kujansuun mukaan kelpaakaan uudessa liikkeessä. Vanhat lahjakortit nimittäin tullaan hyvittämään jollakin (ilmeisesti kosmetiikka-aiheisella, toim.huom.) lahjalla, Kujansuu lupaa. Lahjan sisältöä tai arvoa ei ole vielä päätetty, mutta siitä tiedotetaan asiakkaille myöhemmin keväällä, osoitteessa Eve.fi.

Uusi Eve ottaa lupauksellaan tärkeän askeleen kohti tulevaisuutta vastuullisena brandina. Käytäntö näyttää onnistutaanko vanhatkin asiakkaat innostamaan uuden liikkeen asiakkaiksi. Tämä edellyttäisi ainakin, että hyvitykseksi annettava lahja on jossain kohtuullisessa suhteessa lahjakorttien arvoon ja että sen suhteen ei ajauduta mauttomuuksiin, tyyliin; ”Tässä korillinen huulipunia muodista menneissä sävyissä, ole hyvä ja valitse tästä lahjasi!”.

Kyse on pienistä rahoista, sekä kuluttajalle, että erityisesti yritykselle. Rahakysymystä tärkeämmäksi nousevatkin periaatteet.